Miksi se on niin helppoa? Miksi on niin helppoa kertoa elämästään tuntemattomille? He eivät tiedä kuka sinä olet. He eivät voi tulla ja tuhota elämääsi. Et sinä halua kaikkea ystävillesi kertoa, he ovat todellisia, he voivat pilata elämäsi, he voivat valittaa sinulle -miks sä menit musta sellasta kirjottaa, millon mä oon muka tehny sulle jotain? Niin no sillon kerran mut sehän oli vaan leikkiä! Etkai sä ottanu sitä tosissas? Ovathan kaikki ihmiset todellisia omalla tavallaan, mutta he ovat todellisia minulle. Tämä ei ole normaaliksi sanomamme todellisuus, vaikka niin toivoisinkin. Laitat piirrustuksen nettiin, kumman kommenttia arvostat enemmän: ystäväsi vai tuntemattoman?

Ystävän, tuntematonhan voi ihan hyin valehdella, mitä väliä sillä muutenkaan on mitä joku tyyppi ajattelee? Ystävä kehuu piirrustusta, löytää virheitä, mutta ei kerro niistä. Pelkää, että minä suutun ja Pelkää, että hän jää yksin. Itsekästä touhua.

Tuntemattoman, hän ei valehtele. Mistä voit olla varma? Siitä, että hänellä ei ole mitään syytä. Vaikka hän ei olisi parempi piirtämään, hän kertoo mikä hänen mielestään on pielessä, mihin pitäisi panostaa ja mikä kohta on hyvin tehty. Vanhempi tai parempi piirtämään ei vertaa kuvaa omiin töihinsä, hänkin on ollut joskus huonompi. Ei hänestä yht' äkkiä ole vain tullut todella hyvää piirtäjää. Hän neuvoo, neuvoo, neuvoo. Jotkut ottavat neuvot negatiivisesti: -No jos et tykkää, miks kommaat? -Katso omia söherryksiäsi vaan! Tätä ryhmää kutsutaan nimellä VAPPU vain-aivan-posiitivistä-palautetta-urpo.

Minä valitsen tuntemattoman, ehkä sinä silti valitset väärin. Ystäviin luottaminen ei ole paha asia, mutta jos totuuden kuulla haluat, on ystävä yhtä hyvä vaihtoehto, kuin paahdin kylpyammeessa.

Minkä sinä valitset? "Anneli": -Mun ystävät ei valehtele! Minkä takia hän sitten ei kertonut tanssineensa poikaystäväsi kanssa koulun diskossa, kun sinä olit kipeä? Pettäviä ihmisiä. En puhu nyt ystävästä vaan "Annelista". Hän pettää ITSEÄÄN. Maailma ei ole täydellinen muru.